Tukholma 7. - 9.7.2006
Sukuseura Leskiset ry:n sääntömääräinen sukukokous pidettiin 7.7 – 9.7.2006.
Perjantaina 7.7. Leskisten sukuseuran jäseniä kokoontui Silja Serenade-laivalle Helsingin Etelä-satamaan sukukokoukseen. Laivan lähdettyä satamasta pidettiin vapaamuotoinen yhteistilaisuus, jossa sukuseuran puheenjohtaja Marja-Leena Leskinen toivotti kaikki tervetulleeksi laivalle ja sukutapaamiseen. Hän totesi, että aikaisemmissa kokouksissa on ollut enemmän väkeä, mutta ihan mukava 64 hengen määrä on koolla. Esittelykierroksen aikana tuli ilmi, että sukuseuralaisia oli saapunut eri puolilta Suomea ja Eestistä ja sukupuoli sekä ikäjakautuma edusti hyvin tämän hetken jäsenistöä. Laulettiin yhdessä ja sitten puheenjohtaja tenttasi meitä visaisilla kysymyksillä. Joihinkin kysymyksiin tiedettiin vastaus heti, toisia piti miettiä ja arvuutella, mutta jokaiseen saatiin kelvollinen vastaus. Marja-Leena totesi, että mukana oli hyvä ja tietävä joukko. Palkkioksi ankaran kilpailun jälkeen tarjottiin maittava illallinen laivan seisovastapöydästä.
Lauantai-aamuna meriaamiaisen jälkeen ja laivan saavuttua Tukholmaan olimme valmiita kiertoajelulle. Aurinko paistoi helteisesti, mutta urheasti nousimme busseihin ja lähdimme katsomaan Tukholman nähtävyyksiä kuuden tunnin ajaksi.
Wasa-laivan museo oli ensimmäinen pysähdyspaikka. Siellä museon sisätiloissa oli Kustaa II Adolfin rakennuttama tammesta tehty komea sotalaiva, joka neitsytmatkallaan ajettuaan 1,3 kilometriä ja purjeensa nostettuaan kaatui ja vajosi mereen elokuussa 1628. Merenpohjassa alus lojui 333 vuotta, kunnes se sattumalta löydettiin. Laiva nostettiin ylös kaikkien nähtäväksi 1950-luvulla.
Me Leskiset tunnemme Kustaa II Adolfin kuninkaana, joka aloitti 30-vuotisen sodan, ja jonka hengen Yrjö Ollinpoika Leskinen kerran pelasti taiston tuoksinassa Puolassa 1630. Kuningas kaatui lopulta Lutzenin taistelussa 1632. Seuraava hallitsija kuningatar Kristiina aateloi Yrjö Ollinpojan kuninkaan hengen pelastamisesta Pistolekors-nimelle. Ehkäpä laivan mukana hukkui joku Leskinenkin, koska ruotsalaisen päällystön ohella laivan miehistö koostui melkoiselta osaltaan suomalaisista matruuseista.
Matka jatkui sitten kuningasparin kotilinnaan Drottnigholmiin. Ranskan Versaillen palatsia muistuttava 220 huoneinen linna on Ruotsin suuruuden ajalta oleva kuninkaallinen huvilinna Mälaren-järven saaressa. Linnan puiston suunnitteli aikanaan Kustaa III. Hallitsijoiden ja muiden kuninkaallisten kuvia oli linnan huoneiden seinät täynnä. Kun valokuvia ei vielä osattu ottaa, muotokuvamaalauksia lahjoitettiin sukulaisille tämän päivän valokuvien tapaan. Oppaan selostaessa ja kuvia katsellessa saattoi todeta, että tuolloin kaikki Euroopan hallitsijat olivat jonkinlaista sukua keskenään. Ehkäpä heillä ei ollut sukuseuraa yhdistämässä, koska niin eripuraisia olivat jatkuvine sotineen...
Tässä ohjelman välillä nautimme kahvin sämpylän kera kuninkaallisessa Kiinalinnan keittiössä Drottningholmin lähellä. Virkistävä lepohetki oli tarpeen, ja matka jatkui.
Poikkesimme Tukholman vanhaan kaupunkiin sen kapeille kujille toteamaan miten viehättävä tämä vanha kaupunki on. Kaduilla liikkui paljon turisteja ja Suurtorin laidalla olevien ravintoloiden terassit olivat täynnä. Terasseilla istujat tuskin torielämää katsellessaan muistivat tai edes tiesivät, mitä julmuuksia torilla aikanaan oli tapahtunut. Stortorget oli kaupungin ensimmäinen markkinapaikka, ja sitten siitä tuli mestauspaikka. Täällä Tanskan kuningas Kristian II surmautti satamäärin Ruotsin aatelistoa Tukholman verilöylyssä vuonna 1520.
Päivä Tukholmassa oli ammattinsa taitavan oppaan matkassa erittäin mielenkiintoinen. Saimme paljon tietoa entisajan ja nykypäivän elämästä Tukholmassa ja Ruotsissa yleensä.
Sukukokous alkoi Arvo Leskisen esityksellä. Hän kertoi miten häntä kasvatettiin kalakukolla ja varvulla, lopulta hänestä tuli opettaja ja kirjailija. Tosin kirjailijan uran hän muisti alkaneen vähän kehnosti, kun hän kansakoulussa oli joutunut kirjoittamaan koevihkoonsa yhdyssanoja. Kun opettaja keräsi vihkot, yhdyssanoja oli kertynyt neljä, joista kaksi oli väärin, ja yhden kohdalle opettaja kirjoitti kysymysmerkin.
Sitten sukukokouksessa käsiteltiin sille kuuluvat asiat, joista yllä on kertomus.
Sukukokouksen sääntömääräisten asioiden jälkeen Suomen Yleisradion kirjeenvaihtaja, toimittaja Auli Leskisen kertoi ajasta, jolloin hän nuorena opiskelijana oli Tukholmassa kesätöissä 1980-luvun alussa. Saimme mielenkiinnolla kuulla, millainen Tukholma oli silloin, miten se on muuttunut nyt, ja mitä muistoja hänen mieleensä tuli vanhassa kaupungissa käydessämme. Lopuksi Auli kiitti sukuseuran hallitusta sukukokouksen järjestelyistä ja hyvin valitusta ohjelmasta kiertoajeluineen ja pätevine oppaineen. Näihin kiitoksiin yhtyi koko kokousväki.
Sukukokousta seurasi sukuillallinen, ja sen jälkeen oli vapaata kunkin oman mielensä mukaan.
Sunnuntaina 9.7. laivamme lipui aurinkoiseen Helsinkiin. Kokousväki nousi laivasta elämystä rikkaampana. Totesimme, että sukuseuramme toiminta on jatkunut 21 vuotta ja jatkuu edelleen. Hyvästeltiin ja toivottiin tapaavamme 3 vuoden kuluttua.
Teksti, Ritva Kyyrö (os. Leskinen)
Kuvat, Petro Pesonen/Sirpa Leskinen